Niitväljan kevät

Kevät etenee niin nopeasti, että toissa viikonlopun Viron Niitvälja Golfista ottamani valokuvat näyttävät siltä kuin ne olisi otettu kaukaisessa menneisyydessä. Mukava pelimatka tuli tehtyä kahden luottopelikaverin kanssa. Kenttä ei ollut vielä aivan priimakunnossa. Ainakin greenit olivat suoraan sanoen surkeat verrattuna siihen, mitä useimmilla pääkaupunkiseudun kentillä oli siihen mennessä nähty.

Säät olivat sen sijaan mitä parhaimmat ja parin päivän pelimatka etelänaapuriin toi mukavan breikin arkeen.



Kenttä on yleisilmeeltään vehreä. Parhaimmat maisemat löytyvät etenkin tältä kentän uudemmalta puolelta.



Ehkä mieleenpainuvin on tämä saarekkeeseen päättyvä väylä. Haastava osua greenille, mutta ah niin mukavaa, kun onnistuu.



Naisille monet väylät ovat melko pitkiä (ja miehlille varmaan myös). Lyhyin par3 on 119 metriä.





Hiekkaa ja vettä tuntui olevan joskus vähän enemmän kuin riittämiin. Hiekka oli niin pehmeää, että väyläbunkkeristakin oli melko vaikeaa saada palloa edes säädyllisesti eteenpäin.

Kokonaisuudessa plussaa mukava tunnelma ja mielenkiintoinen kenttä. Miinusta alkukevään heikoista greeneistä. Ravintolan ruokalistassa on myös parantamisen varaa.

Tänä keväänä Niitväljalle pisteitä vain 3+/5. Ja peliseuralle jälleen kerran täysi kymppi.

Oranssit pöksyt päälle ja etelään

Kevään golfmatka jäi tänä vuonna väliin, mikä on vähän sääli, koska pitkän talven jälkeen aikaistettu kevät olisi tehnyt poikaa. Mutta nyt on kevät täälläkin tai melkein kesä.

Kauden alun kunniaksi ostin uuden golfhousut. Pitkät sellaiset, ja oranssit. Ystävä kehui itävaltalaisia Masters-merkkisiä.



Tästä kuvassa Mastresilta samaa värimaailmaa.



Pakkaan pöksyt huomenna kassiin, kun suuntaan Suomenlahden yli Talliinnaan pariksi päiväski pelailemaan Niitvälja Golfiin noin puolen tunnin ajonmatkan päähän Tallinnasta.



Aurinkoisten kelien toivossa.