Kyytiä Kytäjällä

Muutama päivä sitten mies nappasit bägit ja minut autoon. Suuntasimme auton nokan kohti Kytäjä Golfia. Olin kuullut kentästä, mutta en koskaa itse pelannut siellä, joten oli mukava päästä kokeilemaan uutta hyvämaineista kenttää.

Pelasimme South East -kentän, jota Kytäjän omien sivujen mukaan luonnehditaan hieman vaativammaksi kuin North West -kenttä. Jo amatöörisilmälläkin näki, että bunkkerit ja kaikenlaiset muut haitat oli suunniteltu "oikeisiin paikkoihin". Väylien kaltevuuden toivat myös lisää haastetta, mikä oli vain mukavaa. Kentän on muuten suunnitellut kanadalainen Thomas McBroom.

Greenit olivat nopeat ja vaativat toteuttelua. Ensin alkuun tuli putattua liian kovaa ja sitten liian varovasti. Mutta jo kentän loppupuolella alkoi puttinkin jo kulkea paremmin.

Vaikka oma pelitulokseni ei ollut hääppönen pidin kentästä kovasti. Se on sekä kaunis että mielenkiintoinen. Mieli tekisi uudelleen.


Järkyttävä klubirakennus
Kytäjän kentät on rakennettu idylliseen vanhaan kartanomaisemaan. Siksi on vaikea ymmärtää, mitä on mahtanut niiden ihmiseten mielessä on liikkua, jotka ovat suunnitelleet Kytäjän klubirakennuksen. Se on valitettavasti suomalaista hengentuotosta.

Bunkkeriomainen rakennus muistuttaa lähinnä vanhaa itäblokin arkkitehtuuria.

Vielä itse rakennuksenkin voisi niellä, jos sisustus olisi osunut nappiin. Mutta kun ei. Mielestäni tylsää mutta kallista.

Hyvät oheispalvelut
Ennen peliä söimme lounasta - maukas lasagne maistui, samoin sen kyljessä oleva hyvä ja raikas salaattipöytä. Kytäjältä löytyy myös aivan erinomainen pro shop.

Pisteet seuraavasti
- kenttä 4,5/5
- ruoka 4/5
- pro shop 5-/5
- ja klubitaloa en viitsi arvioida

Pallolla on väliä

Tänään on sadekeli ja lähden golfpallokauppaan. En ole yleensä innostu golfvälineistä mutta eilen hurahdin yhteen löytöpalloon. Aivan surkeasti mennyt pelini muuttui täysin, kun ensin löin oman palloni metsään (en lyötänyt) ja löysin tämän Bridgestone e6 -pallon.

Suoria, pitkiä ja vakaita lyöntejä. Voihan olla, että on sattumasta kiinni mutta peli kääntyi ensimmäisen 9 väylän 9 pisteen jälkeen 20 pisteeseen 9 viimeisellä väylällä. Bridgestonen otin käyttöön väylällä 9.

Niinkuin golfkauppiaat yrittävät vakuuttaa, tämä peli taitaa sittenkin olla välineurheilua.

Greensome, scramble ja mitä niitä nyt onkaan...

Olimme miehen kanssa viikonloppuna leikkimielisessä parikisassa. Pelimuotona oli "scramble". Vaikka pelimenestys ei ollut kovin hääppönen, oli kiva pelata vaihteeksi vähän eri tavalla.

Scramblehan on joukkupeli, jossa kaikki draivaavat. Sitten joukkue valitsee pallon, joka jatkoa ajatellen on parhaassa paikassa. Pallon viereen, esim. tuloskortin etäisyydelle, pannaan merkiksi griinihaarukka tai tii. Se pelaaja jonka pallo on valittu, lyö ensimmäisen jatkolyönnin. Muut pudottavat pallonsa mahdollisimman lähelle merkittyä kohtaa, ei kuitenkaan lähemmäksi lippua, ja suorittavat lyöntinsä. Näin jatketaan jokaisen lyönnin kanssa. Greenillä palloa ei dropata, vaan se asetataan greenille parhaaksi valitun pallon paikalle.

Greensomessa myös kaikki joukkeen jäsenet avaavat. Siinä kuitenkin valitaan pelipalloksi vain yksi pallo, jälleen jatkon kannalta fiksuin. Tämän jälkeen väylä jatkuu tätä yhtä palloa pelaten vuorotellen lyöden. Kannattaa huomata, että paras avaus ei aina ole se pisin. Joskus nimittäin kannttaa valita pallo siten, että seuraavaksi lyöjäksi tuleekin varmin kakkospallon pelaaja.

Kesällä kun pelailee erilaisissa ryhmissä ja kavereiden kanssa, kannattaa joskus muistaa myös nämä erikoispelimuodot. Tulee uutta potkua peliin ja kivaa tsemmppifiilistä joukkeisiin. Kasvattavat myös ihmissuhdetaitoja.

Voiko sen suoremmin sanoa?

Yksi pahimpia skenaarioita golfkentällä on saada naapuriväylältä laakapallo suoraan päähän, kasvoihin tai vielä tarkemmin suuhun. Kauhutarnoita on kuultu.
Siksipä tämän pallon löytäminen kentältä herätti pienoista hilpeyttä.

Alumperin kyllä kiinnitin pallon mainoksessa huomiota aivan muuhun. Logopalloja on tullut nähtyä jos jonkinlaisia mutta aiemmin en muista nähneeni golfpallossa puhelinnumeroa. Fiksua viestintää. www-osoite ei olisi myöskään huono.

Summa summarum. En kuitenkaan kovasti usko golfpallomarkkinointiin vaikka jotkut taitavat jopa kerätä mielenkiintoisia ja harvinaisia palloja. Ehkä jonkun hauskan aiheeseen sopivan sissimarkkinointikampanjan niillä voisi saada kehitettyä.

Senteistä kiinni

Oma kehu haisee mutta kehun nyt hiukan kuitenkin. Tuli tehtyä melkein eagle - käytännössä siis birdie. :)

Hiukan kuitenkin hehkutusta kuvan kera. Toivottavasti ensi kerralla valahtaa kuppiin.

Pois golfkentältä ukkosella

Ukkonen ja golf eivät kuulu yhteen. Vaikka kuinka harmittaisi, kannattaa ukonilman ja sitä mahdollisesti kuorruttavien salamoiden alta lähteä pikavauhtia kentältä suojaan.

Metallinen golfmailan varsi tai sateensuoja aukealla kentällä voivat salaman iskiessä olla kohtalokkaita. Avoimella kentällä mailaa heilutteleva golffari on kuin elävä ukkosen johdatin. Riskit ovat myös kentässä, nimittäin kastelujärjetelmissä, joka voi pahimmillaan myös johtaa sähköä.

Ja mikäli ukkonen ja salamointi yllättävät äkkiarvaamatta, jalat yhteen ja kyykkyyn. Näin estät ns askeljännitteen syntymisen, eli salama ei johdu kehoon maan kautta.

Kaunista golfpäivää

Parempaa golfpäivää ei voi toivoa kuin mitä tänään oli. Lähdin aamupäiväkierrokselle ihanassa auringonpaiseessa, reilussa 20 aseen lämmössä ja vienon tuulen vilvoittamana. Suomen kesä on nyt parhaimmillaan ja luonto on kukassa. Vastaavaa ei voi kokea muualla.
Tässä oman klubimme kukkaloistoa.

Pionit hehkuvat. Aika moni on hullaantunut niistä. Ainakin Facebookissa moni jakaa oman puutarhan loistoa. Virittävät tsehovilaiseen tunnelmaan.

Tällaisin ruusunpunaisin näkymin söin lounasta tänään.

Jasmike on yksi ehdottomia suosikkejani. Tuoksu tuo mieleen lapsuuden kesät ja siksipä haemme sille paikkaa myös omasta puutarhasta.

Liikutaa nyt kaikki aistit avoimina ja imetään myös luonnosta voimia talven varalle.

Ensiapupakkaus energian laskuun

Maanantaina alkoi sitten loma. Se tietää lisää golfkierroksia viikkoon.
Eilen lähdimme miehen kanssa illansuussa pelaamaan kesäisen kalasoppalounaan (nam) jälkeen. Tuoretta vettä oli pullossa ja banaani bägissä. Niillä piti pärjätä kierros loppuun - iltapalaksi odotteli hallista ostetut grillipihvit.

Mutta kuinkas sitten kävikään... Vähän puolen välin jälkeen alkoi tulla tunne siitä, että energiataso laskee ja siinä samalla tietysti pelin taso. Tässä pieni ensiapupakkaus vastaaviin tilanteisiin.

Siripiri. Eräs rouva tutstutti minut hedelmäsokerin vireyttävään voimaan Vierumäellä joitakin vuosia sitten. Sen jälkeen tämä jo lapsuudesta tuttu tuote on kuulunut bägini perusvarustukseen. Hedelmäsokeri imeytyy nopeasti. Se on myös riittoisaa, sillä Siripirejä ei kannata syödä kuin 1-2/kierros, muuttoin iskee sokerihumala ja vielä isompi lamaannus.

Merisuola. Pari hippua suolaa suuhun sulamaan ja elo muuttuu parin väylän jälkeen pirteämmäksi. Tällä hetkellä minigrip-pussistani on vaaleanpunaista ruususuolaa Himalajalta.

Vesi, vesi ja vesi. Tämä kaiken elämän eliksiiri on syystä muistaa myös jokaisella golfkierroksella. Kesäsäillä hyvä nyrkkisääntö on juoda noin vesilasin verran joka väylän jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa noin kahta litraa / kierros.

Golfpisteen sivuilta löytyi myös hyvä juttu ravintotankkauksesta golfkierrosta varten.
http://golfpiste.com/golfkunto/?p=uutiset&newsid=96270&cid=68