sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Voi pientä peuraa

Tämä on jo toinen kerta tänä vuonna kun törmään tähän pelokkaaseen otukseen kotikentällämmme. Hämmentynyt valkohäntäpeura oli nyt eksynyt väylälle pelaajien keskelle.


Tässä hän on kaikessa komeudessaan. Ensimmäisellä kerrallä kohtaamisemme oli hyvin nopea, sillä peura puikkelehti vinhaa vauhtia kylkiosuman lailla pakoon greenin vierestä.

En ollut ainut, joka yritti ikuistaa kentällä luikkivaa villieläintä.
Näin lähellä luonto meitä sitten kuitenkin on, joskin useimmin kentän yllä taitaa kuitenkin kuulua ylitse kiitävien lentokoneiden ääni. Molempi parempi.

1 kommentti:

  1. On ollut todella jännä huomata, että monet golfkentät todella ovat keskellä luontoa! Eihän sitä golfia pelaamaton ihminen usko, mutta kierros on mielestäni myös nimenomaan luonnossa liikkumista. Kaikessa hiljaisuudessa, pelkkää lintujen laulua ja haapojen havinaa. :) Meidän kotikentällä on erityisen paljon vesilintuja lukuisista vesiesteistä johtuen. Enpä ole luonnossa törmännyt näihin lintuihin...

    VastaaPoista