Kun pelikaveriksi tulikin Mikko Ilonen

Osallistuin työhöni liittyvään kevyeen golfkisaan kollegani kanssa. Odotettavissa oli mukava pelikierros oman alani ihmisten kanssa.
Kuinkas kävikään. Lähtölistalla omassa ryhmässäni koreili Mikko Ilosen nimi, kentän slope -4. Ajattelin, että kyseessä on vitsi. Huono sellainen.
Mutta tässä sitä sitten ollaan pari minuuttia ennen lähtöä.

Teeboxissa hiukan hermostutti, tai oikeasti hermostutti aika paljon. Avaus onnistui, samoin toinen lyönti. Hermot pysyivät kasassa niin, että pelasin ekan väylä pariin (Mikolle pirkku).

Toinen väylä meni myös suht kivasti. Aloin olla jo tyytyväinen itseeni, mikä oli ensimmäinen kunnon virheeni. Seuraavalla väylällä, par kolmosella, ajattelin tempaista pallon suoraan griinille. Ajattelin, mutta en onnistunut. Pallo lensi noin 20 metriä suoraan korkeaan heinikkoon. Kohtelias pelikaverini kävi sen sieltä noutamassa, ja kolmas lyönti lähti uudelleen tiiauspaikalta.

Mieleenpainuva kierros, vaikka tulokset vaihtelivat kovasti matkan varrella. Ja Mikko on hiekkalyönnin mestari. Pallot nousivat tyylikkäästi noin 30 sentin säteelle lipusta.